Vaikka kuinka yritän unohtaa. Ikävöin sinua päivä päivältä enemmän. Harvase yö näen unta sinusta ja hereilläkin änkeydyt mieleeni.
Joku tuhisee mun vieressä ja toivon että se olis ihminen jonka haluaisin siinä nukkuvan lopun elämää. Mutta kun käännyn ja katson, näen ihmisen joka on tavallaan unelmani. Se unelma jonka vanhempani ovat syövyttäneet päähäni, unelma joka kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä. Unelma joka ei satuttaisi minua. Unelma joka ei itketä minua. Unelma jossa ei ole mitään makua eikä hajua. Uskonkin että hän olisi monen unelma, monen naisen tahto. Mutta mikä vika minussa on kun haluan makua ja hajua, haluan vastusta. Haluan rakastaa täysillä, riidellä täysillä. Haluan roisia puhetta ja palvontaa ulkonäöstäni, jotta huono itsetuntonikin ymmärtäisi että olen haluttu, rakastettu ja kaunis. Kaipaan niitä sanoja mitä kuulin ennen perseestäni ja ulkonäöstäni. Kaipaan oman ikäistä seuraani. Pitkää pinnaa, aikuismaista käyttäytymistä. En kaipaa hetkeäkään ajokortitta ajamista kuukausi tolkulla, äkkinäisiä hermon menetyksiä laittaessasi ruokaa tai kun teet jotain muuta mitä et osaa. Niitä valhei...
Kommentit
Lähetä kommentti