Siirry pääsisältöön

Ikävä.

Vaikka kuinka yritän unohtaa. Ikävöin sinua päivä päivältä enemmän. Harvase yö näen unta sinusta ja hereilläkin änkeydyt mieleeni.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuka se oikea on?

Joku tuhisee mun vieressä ja toivon että se olis ihminen jonka haluaisin siinä nukkuvan lopun elämää. Mutta kun käännyn ja katson, näen ihmisen joka on tavallaan unelmani. Se unelma jonka vanhempani ovat syövyttäneet päähäni, unelma joka kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä. Unelma joka ei satuttaisi minua. Unelma joka ei itketä minua. Unelma jossa ei ole mitään makua eikä hajua. Uskonkin että hän olisi monen unelma, monen naisen tahto. Mutta mikä vika minussa on kun haluan makua ja hajua, haluan vastusta. Haluan rakastaa täysillä, riidellä täysillä. Haluan roisia puhetta ja palvontaa ulkonäöstäni, jotta huono itsetuntonikin ymmärtäisi että olen haluttu, rakastettu ja kaunis. Kaipaan niitä sanoja mitä kuulin ennen perseestäni ja ulkonäöstäni. Kaipaan oman ikäistä seuraani. Pitkää pinnaa, aikuismaista käyttäytymistä.  En kaipaa hetkeäkään ajokortitta ajamista kuukausi tolkulla, äkkinäisiä hermon menetyksiä laittaessasi ruokaa tai kun teet jotain muuta mitä et osaa. Niitä valhei...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Rakas päiväkirja

Mietin sinun nimeäsi ja etsin googlesta synonyymejä päiväkirjalle, näin synnyit sinä.  Olen aina purkanut tunnetilojani paperille ja taas päätin tehdä niin, mutta julkisesti. Ainakin toistaiseksi.  Katsotaan kuinka kauan tämä tuntuu hyvältä. Toisaalta enhän ole poistanut kirjoituksiani elämäni kauheimmista kokemuksistakaan, taistelusta elämän kanssa niin miksi tätäkään. En ymmärrä miksi asioista ei voi puhua ääneen ja myöntää että minullakin on tunteet ja minä koen nämä asiat näin miten koen. Tämähän on vain minun näkökulmani asioista ja minun päässä liikkuvat asiat. Jokainen kokee asiat ihan erilailla, se suotakoon kaikille ja turha siitä on loukkaantua.  Päässäni on liikkunut aina helvetisti enemmän asioita kun siellä pitäisi liikkua, mietin asioita niin paljon että siinä ei ole edes mitään järkeä. Nykyään kerran kuussa käyn oksentamassa kaiken mieltä rasittavan terapiassa, se on ehdoton selviytymiskeino minulle. Niin vapauttavaa, niin tabu.   Viime vuosi on ...
Lähetä kommentti
Lue lisää