Rakas päiväkirja

Mietin sinun nimeäsi ja etsin googlesta synonyymejä päiväkirjalle, näin synnyit sinä. 

Olen aina purkanut tunnetilojani paperille ja taas päätin tehdä niin, mutta julkisesti. Ainakin toistaiseksi.  Katsotaan kuinka kauan tämä tuntuu hyvältä. Toisaalta enhän ole poistanut kirjoituksiani elämäni kauheimmista kokemuksistakaan, taistelusta elämän kanssa niin miksi tätäkään. En ymmärrä miksi asioista ei voi puhua ääneen ja myöntää että minullakin on tunteet ja minä koen nämä asiat näin miten koen. Tämähän on vain minun näkökulmani asioista ja minun päässä liikkuvat asiat. Jokainen kokee asiat ihan erilailla, se suotakoon kaikille ja turha siitä on loukkaantua. 

Päässäni on liikkunut aina helvetisti enemmän asioita kun siellä pitäisi liikkua, mietin asioita niin paljon että siinä ei ole edes mitään järkeä. Nykyään kerran kuussa käyn oksentamassa kaiken mieltä rasittavan terapiassa, se on ehdoton selviytymiskeino minulle. Niin vapauttavaa, niin tabu.  

Viime vuosi on ollut aika kauhea ja ihana, uusi parisuhde, oma yhteinen koti, valtava remontti, omia kriisejä ja kasvukipuja. Mitä haluan elämältä? Mitä haluan parisuhteeltani? Miten selvitän että mikä päätös on oikea? Onko koti tärkein? Miten jaksan töissä? Miten ymmärrän että kaikki eivät voi jäädä elämääsi? Miten voisin ymmärtää että kaikki ei ole minun syytä? mm. näitä asioita mietin ja pohdin. Ajatuksia joilla ei aina ole syvempää merkitystä, ne ovat vain ajatuksia ja tunteita jotka liikkuvat kuin pilvet taivaalla. Ne et ole sinä.