Mua pelottaa, pelottaa yksinäisyys. Mua pelottaa elämä, mua pelottaa särkeä sydän. Mua pelottaa tulevaisuus. Mua pelottaa onkohan täällä pallolla sitä oikeaa mulle? Mua pelottaa jos jäänkin yksin. Mua pelottaa jos en koskaan osaa enää rakastaa ketään. Mua pelottaa jos en löydä ketään kenen kanssa elämäni haluan jakaa. Mua pelottaa jos en löydä sitä kenen kanssa haluan mennä naimisiin. Mua pelottaa että jos en saa koskaan mahdollisuutta saada lapsia. Mua pelottaa.
Pelko on tervettä ja normaalia. Kunhan sille ei anna valtaa. Minä olen vahvempi kuin pelkoni. Sen opin viime vuosina. Olen helvetin vahva nainen. Olen hyvä tyttöystävä ja vielä parempi vaimo, kun sitä haluan olla ja silloin kun se toinen sen ansaitsee, minun mielestäni siis ansaitsee. Ansaitseminen vain pitää tehdä niin mikä minua miellyttää. Mutta yleensä minua miellytetään rakkaudella. Kun tunnen oloni rakastetuksi, minä rakastan ja silloin olen kultakimplale niin puolisolleni kuin ystävillekin. Mutta kun olen kiukkuinen, olen kauhea. Onneksi se on harvoin.
Ruoskin edelleenkin itseäni yhdestä monsterihetkestäni. Syömishäiriöni oli pahimmillaan ja exäni oli syönyt jonkun purkin jääkaapista minkä olin miettinyt koko päivän että syön sen ja vain sen sinä päivänä. Silloin pimahdin ja se edelleenkin hävettää, kauhistuttaa ja nolottaa. Mutta olin silloin sairas. Todella sairas. Vaikka monesti kysynkin äidiltä että olinko mä muka kovin sairas silloin, kun enhän mä ees mielestäni ollut.. Sitten muistelen niitä kauheimpia hetkiä ja tajuan että taisin mä olla aika sairas.
Vaikka tällä kertaa mua pelottaa hyppy taas yksinäisyyteen ja sinkkumarkkinoille joutuminen. Niin kyllä mä sitä tavallaan odotankin. Mutta haluaisin hypätä tän kaiken muun yli. Sen että edelleenkin vatvon sitä että jos tyydynkin tähän suhteeseen, mutta enhän mä voi jäädä tähän. Minun pitäisi vaan ymmärtää se ja tehdä päätös. Tai ehkä lähinnä sanoa se päätös ääneen minkä olen tehnyt. Taas uudestaan. En vain jaksaisi riidellä. Ja vielä pitäisi saada se lopputarkastus tehtyä asuntoon.. On niin paljon asioita mitä pitäisi tehdä.. Mutta kai mäkin osaan ne itse tehdä ja ehkä saisin enemmän aikaiseksi kun ei olisi näin paha olla.. Tai luulen että tämä viime aikojen flegmaattisuus ja pääkipu johtuu siitä että alitajuntaisesti mulla on paha olla.. Toivottavasti. Koska vihaan itseäni tälläisenä kun makaan vain sängyssä tai sohvalla.
Rakas joulupukki, toivoisin joululahjaksi helpon eron ja paremman olon itselleni.
Pelko on tervettä ja normaalia. Kunhan sille ei anna valtaa. Minä olen vahvempi kuin pelkoni. Sen opin viime vuosina. Olen helvetin vahva nainen. Olen hyvä tyttöystävä ja vielä parempi vaimo, kun sitä haluan olla ja silloin kun se toinen sen ansaitsee, minun mielestäni siis ansaitsee. Ansaitseminen vain pitää tehdä niin mikä minua miellyttää. Mutta yleensä minua miellytetään rakkaudella. Kun tunnen oloni rakastetuksi, minä rakastan ja silloin olen kultakimplale niin puolisolleni kuin ystävillekin. Mutta kun olen kiukkuinen, olen kauhea. Onneksi se on harvoin.
Ruoskin edelleenkin itseäni yhdestä monsterihetkestäni. Syömishäiriöni oli pahimmillaan ja exäni oli syönyt jonkun purkin jääkaapista minkä olin miettinyt koko päivän että syön sen ja vain sen sinä päivänä. Silloin pimahdin ja se edelleenkin hävettää, kauhistuttaa ja nolottaa. Mutta olin silloin sairas. Todella sairas. Vaikka monesti kysynkin äidiltä että olinko mä muka kovin sairas silloin, kun enhän mä ees mielestäni ollut.. Sitten muistelen niitä kauheimpia hetkiä ja tajuan että taisin mä olla aika sairas.
Vaikka tällä kertaa mua pelottaa hyppy taas yksinäisyyteen ja sinkkumarkkinoille joutuminen. Niin kyllä mä sitä tavallaan odotankin. Mutta haluaisin hypätä tän kaiken muun yli. Sen että edelleenkin vatvon sitä että jos tyydynkin tähän suhteeseen, mutta enhän mä voi jäädä tähän. Minun pitäisi vaan ymmärtää se ja tehdä päätös. Tai ehkä lähinnä sanoa se päätös ääneen minkä olen tehnyt. Taas uudestaan. En vain jaksaisi riidellä. Ja vielä pitäisi saada se lopputarkastus tehtyä asuntoon.. On niin paljon asioita mitä pitäisi tehdä.. Mutta kai mäkin osaan ne itse tehdä ja ehkä saisin enemmän aikaiseksi kun ei olisi näin paha olla.. Tai luulen että tämä viime aikojen flegmaattisuus ja pääkipu johtuu siitä että alitajuntaisesti mulla on paha olla.. Toivottavasti. Koska vihaan itseäni tälläisenä kun makaan vain sängyssä tai sohvalla.
Rakas joulupukki, toivoisin joululahjaksi helpon eron ja paremman olon itselleni.
Kommentit
Lähetä kommentti