Mun päästä kuuluva ääni, kun mietin ja mietin. Mietin asioita niin paljon että välillä ajattelen varmaan kymmenen muunkin ihmisen ajatuksia. Joskus tuntuu siltä että kohta tulee seinä vastaan ja se sanoo poks. Onneksi mä nykyään osaan mielellistää asioita eri tavalla, tuntea mun tunteita, ymmärtää mun dissosioivia puolia ja tajuta että mun ydinajatukset on vääriä. Siinä tulikin termejä liuta mitä kuukausittain opin ja opettelen itsestäni. Ja kyllä, jokaisen ihmisen olisi hyvä oppia niitä itsestään.
Viime päivinä olen miettinyt luitkohan tekstin? Luetko edelleen tekstejäni? Kadotitko linkin? Ahdistuitko siitä mitä luit? Haluaisitko edelleen pitää minua vain narun päässä? Ja pelko valtaa sinut ajatuksistani? Et olekaan ollut tosissasi sanoissasi ja puheissasi? Oletko löytänyt jonkun uuden rakkauden?
Toisaalta toivon ettet olisi lukenut kuin sen yhden kirjoituksen, koska tämä on päiväkirjani ja tulen jatkossakin kirjoittamaan omia tunteitani ja ajatuksiani. Ne eivät tee minusta minua, vaan ovat kuin pilviä taivaalla, ne tulevat ja menevät. Toisaalta haluaisin vastauksia mitä sinä ajattelet asioista? Mutta toisaalta minä en niillä vastauksia tee mitään, vielä. Joten en tiedä.. En todella tiedä mitä haluaisin... Mietin vain että jos luet, niin osaat varmasti lukea omalla vastuullasi ja minun aivoillani :D not.
Ja taas minua ahdistaa, koko tämä tilanne mihin elämässäni olen ajautunut. Parisuhteessani otin eroamisen puheeksi, mutta sitä ei ihan ymmärretty.. Ymmärrän kyllä että se ei ole niin helppoa asunnon takia.. mutta kun hän ei oikein tajunnut asiaa ollenkaan vaan lupasi korjata asiat ja ei kuunnellut niitä asioita mitä ei voi korjata. Kysyi vain ikävöitkö edelleen exääsi jonka takia et voi rakastua minuun. Vastasin että hänellä ei ole tekemistä tämän kanssa vaan sillä että minulla ei ole niin voimakkaita tunteita, mitä parisuhteessa kuuluisi olla. Itkin ensimmäisen kerran tässä parisuhteessa, sinun takiasi. Miten joku ei voi ymmärtää? Minä olen enemmän tunne ihminen ja tässä suhteessa on pelkästään järkeä.
Olisihan elämä helppoa näin, kuin asuisi kämppiksen kanssa. Mutta kun en voi elää sellaisessa suhteessa enää kauaa. Murrun ja pirstaloidun pikkuhiljaa itse. Ja olen liian tärkeä satuttamaan tai varsinkaan rikkomaan itseäni enää uudestaan. Välillä mietinkin pitäisikö aloittaa pettäminen ja ottaa rinnalle joku intohimosuhde, mutta luulen että en oikeasti pystyisi siihen.. Se varmaan rikkoisi entistä enemmän minua.
Kiitos kun kuuntelet, se helpottaa oloani.
Viime päivinä olen miettinyt luitkohan tekstin? Luetko edelleen tekstejäni? Kadotitko linkin? Ahdistuitko siitä mitä luit? Haluaisitko edelleen pitää minua vain narun päässä? Ja pelko valtaa sinut ajatuksistani? Et olekaan ollut tosissasi sanoissasi ja puheissasi? Oletko löytänyt jonkun uuden rakkauden?
Toisaalta toivon ettet olisi lukenut kuin sen yhden kirjoituksen, koska tämä on päiväkirjani ja tulen jatkossakin kirjoittamaan omia tunteitani ja ajatuksiani. Ne eivät tee minusta minua, vaan ovat kuin pilviä taivaalla, ne tulevat ja menevät. Toisaalta haluaisin vastauksia mitä sinä ajattelet asioista? Mutta toisaalta minä en niillä vastauksia tee mitään, vielä. Joten en tiedä.. En todella tiedä mitä haluaisin... Mietin vain että jos luet, niin osaat varmasti lukea omalla vastuullasi ja minun aivoillani :D not.
Ja taas minua ahdistaa, koko tämä tilanne mihin elämässäni olen ajautunut. Parisuhteessani otin eroamisen puheeksi, mutta sitä ei ihan ymmärretty.. Ymmärrän kyllä että se ei ole niin helppoa asunnon takia.. mutta kun hän ei oikein tajunnut asiaa ollenkaan vaan lupasi korjata asiat ja ei kuunnellut niitä asioita mitä ei voi korjata. Kysyi vain ikävöitkö edelleen exääsi jonka takia et voi rakastua minuun. Vastasin että hänellä ei ole tekemistä tämän kanssa vaan sillä että minulla ei ole niin voimakkaita tunteita, mitä parisuhteessa kuuluisi olla. Itkin ensimmäisen kerran tässä parisuhteessa, sinun takiasi. Miten joku ei voi ymmärtää? Minä olen enemmän tunne ihminen ja tässä suhteessa on pelkästään järkeä.
Olisihan elämä helppoa näin, kuin asuisi kämppiksen kanssa. Mutta kun en voi elää sellaisessa suhteessa enää kauaa. Murrun ja pirstaloidun pikkuhiljaa itse. Ja olen liian tärkeä satuttamaan tai varsinkaan rikkomaan itseäni enää uudestaan. Välillä mietinkin pitäisikö aloittaa pettäminen ja ottaa rinnalle joku intohimosuhde, mutta luulen että en oikeasti pystyisi siihen.. Se varmaan rikkoisi entistä enemmän minua.
Kiitos kun kuuntelet, se helpottaa oloani.
Kommentit
Lähetä kommentti