Rakas päiväkirja

Mä haluisin myydä kodin, firman ja auton pois ja muuttaa johonkin bambumajaan meren rannalle ja auringon alle. Kaikki asiat tuntuu niin kaatuvan niskaan ja velvollisuudet elämässä ahdistaa. Ehkä pitää vaan mennä nukkumaan. Jos elämä huomenna näyttäis valosammalta..

Mua pelottaa, pelottaa yksinäisyys. Mua pelottaa elämä, mua pelottaa särkeä sydän. Mua pelottaa tulevaisuus. Mua pelottaa onkohan täällä pallolla sitä oikeaa mulle? Mua pelottaa jos jäänkin yksin. Mua pelottaa jos en koskaan osaa enää rakastaa ketään. Mua pelottaa jos en löydä ketään kenen kanssa elämäni haluan jakaa. Mua pelottaa jos en löydä sitä kenen kanssa haluan mennä naimisiin.  Mua pelottaa että jos en saa koskaan mahdollisuutta saada lapsia. Mua pelottaa. Pelko on tervettä ja normaalia. Kunhan sille ei anna valtaa. Minä olen vahvempi kuin pelkoni. Sen opin viime vuosina. Olen helvetin vahva nainen. Olen hyvä tyttöystävä ja vielä parempi vaimo, kun sitä haluan olla ja silloin kun se toinen sen ansaitsee, minun mielestäni siis ansaitsee. Ansaitseminen vain pitää tehdä niin mikä minua miellyttää. Mutta yleensä minua miellytetään rakkaudella. Kun tunnen oloni rakastetuksi, minä rakastan ja silloin olen kultakimplale niin puolisolleni kuin ystävillekin.  Mutta kun olen kiukkuinen

Mun päästä kuuluva ääni, kun mietin ja mietin. Mietin asioita niin paljon että välillä ajattelen varmaan kymmenen muunkin ihmisen ajatuksia. Joskus tuntuu siltä että kohta tulee seinä vastaan ja se sanoo poks. Onneksi mä nykyään osaan mielellistää asioita eri tavalla,  tuntea mun tunteita, ymmärtää mun dissosioivia puolia ja tajuta että mun ydinajatukset on vääriä. Siinä tulikin termejä liuta mitä kuukausittain opin ja opettelen itsestäni. Ja kyllä, jokaisen ihmisen olisi hyvä oppia niitä itsestään. Viime päivinä olen miettinyt luitkohan tekstin? Luetko edelleen tekstejäni?  Kadotitko linkin? Ahdistuitko siitä mitä luit? Haluaisitko edelleen pitää minua vain narun päässä? Ja pelko valtaa sinut ajatuksistani?  Et olekaan ollut tosissasi sanoissasi ja puheissasi?  Oletko löytänyt jonkun uuden rakkauden? Toisaalta toivon ettet olisi lukenut kuin sen yhden kirjoituksen, koska tämä on päiväkirjani ja tulen jatkossakin kirjoittamaan omia tunteitani ja ajatuksiani. Ne eivät tee minusta mi

Joku tuhisee mun vieressä ja toivon että se olis ihminen jonka haluaisin siinä nukkuvan lopun elämää. Mutta kun käännyn ja katson, näen ihmisen joka on tavallaan unelmani. Se unelma jonka vanhempani ovat syövyttäneet päähäni, unelma joka kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä. Unelma joka ei satuttaisi minua. Unelma joka ei itketä minua. Unelma jossa ei ole mitään makua eikä hajua. Uskonkin että hän olisi monen unelma, monen naisen tahto. Mutta mikä vika minussa on kun haluan makua ja hajua, haluan vastusta. Haluan rakastaa täysillä, riidellä täysillä. Haluan roisia puhetta ja palvontaa ulkonäöstäni, jotta huono itsetuntonikin ymmärtäisi että olen haluttu, rakastettu ja kaunis. Kaipaan niitä sanoja mitä kuulin ennen perseestäni ja ulkonäöstäni. Kaipaan oman ikäistä seuraani. Pitkää pinnaa, aikuismaista käyttäytymistä.  En kaipaa hetkeäkään ajokortitta ajamista kuukausi tolkulla, äkkinäisiä hermon menetyksiä laittaessasi ruokaa tai kun teet jotain muuta mitä et osaa. Niitä valheita m

Sain taas hetkeksi aivoni off-tilaan ja unohdinkin kirjoitella päiväkirjaani. Nyt yön pikkutunneille kun taaskaan en saa unta takiasi päätin avautua sinulle. On helvetin vaikeaa tietää mitä elämältä haluaa. Toisena päivänä järki voittaa ja yritän elää nykyistä elämääni. Toisena päivänä sydämeni itkee verta kun ikävöi sinua niin. Uskon että rakkaus tulee voittamaan, mutta en tiedä millä tavalla ja koska.  Välillä mietin että lopetan tämän kaiken esittämisen, vanhempien unelman jatkamisen. Miten minun pitäisi erota? Tukahduttaa välimme ja sitten hän itse haluaa lähteä onnettomasta suhteesta pois. Vai Kerronko sen rehellisesti suoraan vai yritänkö vain edelleen etsiä itsestäni rakkautta mitä edelleenkään ei ole löytynyt? Ärsyttää kun olet vienyt sydämeni, mutta toisaalta en haluaisi antaa sitä kenellekään muulle. Sinä olet minun unelmani. Leikin joka viikko ajatuksella että voin ostaa koko kämpän itselleni ja saisin pitää tämän. Näkisin sinut heti ja 1. (Järkevä) Versio: puhuisimme asi

Pienestä asti mä oon aina tahtonut kaiken. Uuden polkupyörän, uudet rullaluistimet, miss sixtyt, kolmiraitaverkkarit yms. Mun vanhemmat ei useinkaan ostanut mulle mitään kokonaan vaan pisti mut tekemään kotitöitä että tienaisin osan rahoista kaikkeen.  Oon siitä tosi kiitollinen mun vanhemmille, mutta kun aikuistuin.... Se lähti käsistä. Olin seitsemässä työpaikassa jotta mulla oli varaa ostaa asunto, maksaa asuntolaina ja käydä ulkona joka viikonloppu. Mun kalenteri oli minuuttiaikataulutettu ja osaan vieläkin sitä ulkoa: maanantaina 8.00 -15.00 opehommia 16.30-21.30 trampoliinivoimistelun valmentamista tiistaina ja keskiviikkona samoin. torstaina 8-15.00 opehommia 16.00- 20.00 Askarelliin äitin töihin auttamaan perjantaina 8.00-14.00 opehommia ja 16.30-20.30 tramppaa lauantaina varmaan 9 tai 10-14 tramppaa usein 15-21 tms. tennispuiston respaan sit baariin ja sunnuntaina 7.45-15 tennispuiston respaan suoraan jatkoilta. Joskus tein myös promohommia parille eri firmal

Sairastin sitä aiemmin, vuosiin se ei ole minua enää kiusannut. Tänään en päässyt sängystä ylös ennen kahta, ei vain kiinnostanut mikään. Tulit muistoihini, ikävä sinua ei ole ollut ja nyt jo toivon että lähtisit kiusaamasta minua. Pitkään olet jo hiipinyt mielessäni ja tänään muistan mitä se oli kun et lähtenytkään pois. Nyt onneksi tiedän että olet vain kylässä ja lähdet pian pois. Päässäni on iso tunnemylläkkä, jota olen pikkuhiljaa yrittänyt purkaa ja tajuta mitä haluan elämältäni. Olen myös tajunnut että ihmiset on joskus tosi inhottavia ja alitajuntaisesti satuttaa ja repii sinua vaikka haluaisikin toiselle vain hyvää. Kuitenkin avautumisesi on tehnyt elämästäni välillä helvettiä ja tunteeni menee vuoristorataa. Onko parempi olla tällä polulla ja katsoa mitä se tuo tullessaan vai pitäisikö minun sittenkin palata edelliselle polulle ja katsoa se loppuun? Välillä toivoisin että pystyisi näkemään tulevaisuuteen ja näin ollen päättämään mihin suuntaan sitä pitäisi mennä? Rehellin

Mietin sinun nimeäsi ja etsin googlesta synonyymejä päiväkirjalle, näin synnyit sinä.  Olen aina purkanut tunnetilojani paperille ja taas päätin tehdä niin, mutta julkisesti. Ainakin toistaiseksi.  Katsotaan kuinka kauan tämä tuntuu hyvältä. Toisaalta enhän ole poistanut kirjoituksiani elämäni kauheimmista kokemuksistakaan, taistelusta elämän kanssa niin miksi tätäkään. En ymmärrä miksi asioista ei voi puhua ääneen ja myöntää että minullakin on tunteet ja minä koen nämä asiat näin miten koen. Tämähän on vain minun näkökulmani asioista ja minun päässä liikkuvat asiat. Jokainen kokee asiat ihan erilailla, se suotakoon kaikille ja turha siitä on loukkaantua.  Päässäni on liikkunut aina helvetisti enemmän asioita kun siellä pitäisi liikkua, mietin asioita niin paljon että siinä ei ole edes mitään järkeä. Nykyään kerran kuussa käyn oksentamassa kaiken mieltä rasittavan terapiassa, se on ehdoton selviytymiskeino minulle. Niin vapauttavaa, niin tabu.   Viime vuosi on ollut aika kauhea j